Uni jaetaan non-REM ja REM-uneen-, yhteensä neljään eri univaiheeseen. REM-unen aikana näemme tarinnallisimmat ja värikkäimmät unemme. Mitä REM-uni on miten paljon tarvitsemme sitä?
Mitä ovat unen eri vaiheet?
Yöunessa on monenlaisia eri vaiheita: aluksi nukahdamme torkeuneen (unitutkijat käyttävät lyhennettä N1), sitten vaivumme kevyeen uneen (N2), ja sen jälkeen syvään uneen (N3). Nämä ovat non-REM-univaiheita. Näiden jälkeen tulee neljäs vaihe, jota kutsutaan REM-uneksi. Lue lisää unen vaiheista blogistamme.
REM-uni poikkeaa niin paljon kolmesta muusta univaiheesta, että niitä on erotukseksi alettu kutsua non-REM-univaiheiksi. REM tulee sanoista rapid eye movement, sillä yksi tämän univaiheen erotustekijöistä on juuri silmien nopea liikehdintä suljettujen silmäluomien alla.
Noin 5 % yöunesta on yleensä torkeunta, noin 50 % kevyttä unta, 10–25 % syvää unta ja loput, noin 25 % REM-unta.
REM-unessa nähdään usein tarinallisia unia, jotka myös saattaa muistaa aamulla.
Mikä on unisykli?
Näiden neljän univaiheen kokonaisuutta kutsutaan unisykliksi. Yksi unisykli kestää noin puolitoista tuntia, eli sen aikana käymme unessa läpi kaikki neljä vaihetta. Normaalin pituiseen yöuneen mahtuu siten 4–6 unisykliä. Kaikki unisyklit eivät kuitenkaan ole ihan samanlaisia, vaan nukahtamisen jälkeen ensimmäisissä unisykleissä on enemmän syvää unta, kun taas aamua kohti mentäessä lisääntyy REM-uni.
REM-uneen painottuvissa aamuyön unisykleissä on käytännössä vain REM-unta, torketta ja kevyttä unta. Normaaliin yöuneen kuuluu myös heräämisiä, ja ne tapahtuvat yleensä nimenomaan siirryttäessä REM-unesta torkkeen kautta uuteen unisykliin. Ei siis ihme, että aamuyöllä heräilee yleensä helpommin.
Unen rakenne voi muuttua esimerkiksi sairauksien vuoksi tai lääkityksen seurauksena. Myös alkoholi muuttaa unen rakennetta: REM-unijaksot tulevat myöhästyneinä ja erityisen voimakkaina runsaan alkoholin nauttimisen jälkeen. Myös ikääntyminen muuttaa unen rakennetta. Vastasyntynyt nukkuu melkein pelkästään REM-unta, ja vanhuksilla sitä on vähiten.
REM-unen aikana aivot toimivat yhtä vilkkaasti kuin päivällä, mutta keho on halvaantunut silmien liikkeitä lukuun ottamatta
Mikä REM-unessa sitten on erityistä?
REM-unta kutsutaan myös paradoksaaliseksi uneksi. Tämä nimitys johtuu siitä, että REM-unen aikana aivotoiminta muistuttaa jossain määrin valvetilan toimintaa. Siis vaikka ihminen nukkuu, hänen aivonsa ovat tietyssä mielessä ”hereillä”.
REM-unen aikana myös monet fysiologiset toiminnot poikkeavat muista univaiheista. Toisin kuin esimerkiksi syvässä unessa, REM-unessa hengitys, verenpaine ja sydämen rytmi ovat epäsäännöllisiä. Tahdosta riippumaton hermostomme on silloin aktiivinen, ja unen aikana tapahtuu nopeita silmänliikkeitä ja lihasnykäyksiä.
Kuitenkin tahdonalaiset lihakset ovat täysin ”halvaantuneet”: vaikka näkisi kuinka levotonta unta ja vaikkapa pakenisi takaa-ajajaa, eivät lihakset tottele näitä impulsseja. (On kuitenkin olemassa melko harvinainen unihäiriö RBD eli REM sleep behavior disorder, jossa lihasjänteys säilyy myös REM-unen aikana. Kun tällaista potilasta on kuvattu öisin videolle, hän todella ”näyttelee” näkemänsä, usein väkivaltaiset unet, jolloin hän voi jopa vahingoittaa itseään tai nukkumiskumppaniaan.)
REM-unen aikana näkyy aivosähkökäyrän eli EEG:n mittauksissa, että aivot toimivat hyvin vilkkaasti. Unikäyrässä näkyy aktiivisuutta monissa aivojen osissa, muun muassa mantelitumakkeessa. Siellä sijaitsee niin sanottu pelkokeskus, joka käsittelee erityisesti tunteita. Unennäön onkin arvioitu olevan hyvin tärkeää tunteiden ja psyykkisen palautumisen kannalta. REM-unen aikana aivojen rationaalista ajattelua hallitsevat osat eivät ole aktiivisia, ja tämä selittääkin unien villin sisällön.
Oppimisen ja muistin kannalta pidetään usein tärkeimpänä non-REM-vaiheisiin kuuluvaa syvän unen vaihetta (lue lisää Syvä uni), mutta uusimman tutkimuksen mukaan myös REM-unella on tärkeitä tehtäviä oppimisen kannalta. Opitun asian säilömistä eli muistin konsolidaatiota tapahtuu erityisesti syvän unen aikana, mutta sitä on havaittu myös REM-unessa. Ilmeisesti paljon REM-unta sisältävä loppuyön uni on erityisen tärkeää tunteita herättävien tietojen ja taitojen mieleen painamiselle. Lue lisää REM-unen määrästä.
Unet voivat olla painajaisia tai sisältää monia edellisen päivän tapahtumia muuntuneessa muodossa.
Miksi näemme unia?
Tutkijoiden käsitys on, että kaikki ihmiset näkevät nukkuessaan unia. Toinen asia on, kuinka paljon niistä aamulla muistamme. Olemme tässäkin yksilöitä: jotkut kertovat jatkuvasti vilkkaista uniseikkailuistaan, kun taas toiset eivät muista uniaan juuri koskaan. Unien sisältö luonnollisesti vaihtelee vielä enemmän: on painajaisia, ja monenlaisia muita unia.
Kyselytutkimusten mukaan noin puolet aikuisista kertoo nähneensä vähintään yhden painajaisen viimeksi kuluneen kuukauden aikana. 2–5 prosenttia aikuisista näkee painajaisia viikoittain, naiset enemmän kuin miehet. Eri elämäntilanteissa painajaisten osuus vaihtelee: stressi ja runsas alkoholinkäyttö lisäävät painajaisten määrää, samoin jotkut lääkkeet.
Jos haluaa varmistaa, että saa riittävästi REM-unta (ja näkee siten myös unia), kannattaa antaa yöunelleen riittävästi aikaa. Koska REM-univaiheet tulevat nimenomaan yöunen loppupuolella, aamuyön unesta ei kannata nipistää, ellei ole pakko nousta esimerkiksi varhaiseen työvuoroon.
Mistä unet syntyvät?
Unia nähdään siis erityisesti REM-univaiheessa – niin tapahtuu myös non-REM-univaiheissa, mutta niissä unia on vähemmän ja ne ovat erilaisia.
REM-unen aikana nähdyt unet ovat usein ”jännittävämpiä” kuin muissa univaiheissa eli non-REM-unessa nähdyt. Ne ovat myös tarinallisempia, ja niiden juonet voivat olla monipolvisia. Joskus unet ovat hyvin toden tuntuisia ja myös pelottavia.
Mistä unet syntyvät? Tätä on pohdittu jo muinaisissa kulttuureissa, ja unien sanomaa on tulkittu milloin jumalallisina merkkeinä, milloin enteinä. Myös nykyään unien näkemistä tarkastellaan monista näkökulmista, ja selitykset eroavat toisistaan jonkin verran.
Psykoterapeuttinen näkökulma korostaa, että unet ovat mielen sisältöä siinä missä ajatukset ja tunteetkin. Unennäön tarkoituksena pidetään kokemusten ja tunteiden käsittelyä, joka auttaa meitä sopeutumaan arjessa kohtaamiimme tunteisiin. Unta kutsutaankin joskus mielen öiseksi terapiaksi – joskus päivällä pohdittu ongelma ratkeaa, tai yön yli nukuttuaan oppii suhtautumaan rauhallisemmin mieltä kuohuttaneeseen tunteeseen.
Unen ”kieli” on erilaista kuin tietoinen, loogis-rationaalinen ajattelu. Unessa olemme siitä vapaita: tunteet, mielikuvat ja oikukkaat tarinat pääsevät valloilleen, ja seurauksena voi olla mitä hurjimpia seikkailuja.
Toinen näkökulma unien merkitykseen lähtee evoluutioajattelusta. Turkulaiset tutkijat Antti Revonsuo ja Katja Valli ovat kehittäneet niin sanotun uhkasimulaatioteorian ja siitä johdetun sosiaalisen simulaation teorian. Heidän näkemyksensä mukaan painajaiset ovat meille evoluution antama tehtävä: unia näkemällä harjoittelemme valve-elämässä mahdollisesti eteen tulevia uhkia. Tämä vahvistaa uhkatilanteista selviämiseen liittyviä hermoverkkoja ja parantaa mahdollisuuksiamme selvitä uhkatilanteista hengissä. Lue lisää uhkasimulaatioteoriasta
Näkemänsä unen muistaa yleensä parhaiten, jos herää heti REM-unijakson jälkeen. Ja etenkin, jos herättyään käy vaikkapa mielessään läpi unen tapahtumat.
Unien muistamisessa voi siis kehittyä. Jos puhuu unistaan, pohtii niitä ja vaikkapa kirjoittaa niitä muistiin, unien muistaminen yleensä paranee. Aivot oppivat kaikesta siitä, mihin niitä harjoittaa!
