REM-uni on yksi neljästä univaiheesta, ja se on tärkeää erityisesti psyykkisen palautumisen kannalta. Mistä tietää, saako riittävästi REM-unta?
Jokaisen yöunen aikana nukumme erilaisia univaiheita. Ne jaotellaan neljään: noin 5 % yöunesta on yleensä kaikkein kevyintä eli torkeunta, noin 50 % hiukan syvempää mutta edelleen kevyttä unta, 10–25 % syvää unta ja loput, noin 25 % REM-unta.
Nämä erilaiset univaiheet toistuvat yön aikana useita kertoja samassa järjestyksessä. Univaiheiden keskinäiset suhteet kuitenkin vaihtelevat: iltayöstä nukumme enemmän syvää unta ja aamuyöstä enemmän REM-unta. Myös ikä vaikuttaa, ja syvän unen ja REM-unen määrä vähenee ikääntymisen myötä.
Jokaisella univaiheella on omat tärkeät tehtävänsä. Kun väsymys eli unipaine on suurin, nukumme eniten syvää unta. Kun väsymyksen terävin kärki on taittunut, on REM-unen aika.
Lue lisää REM-unesta
Unennäön tärkeä vaihe
REM-univaiheen nimi tulee sanoista rapid eye movement. Tämä univaihe ”löydettiin” 1950-luvulla. Univaiheen ulkoisena tunnusmerkkinä on silmien nopea liikehdintä suljettujen silmäluomien takana.
Lue lisää unitutkimuksen historiasta ja REM-unen synnystä
REM-uni poikkeaa muista univaiheista monien fysiologisten toimintojen näkökulmasta. Toisin kuin esimerkiksi syvässä unessa, REM-unessa hengitys, verenpaine ja sydämen rytmi ovat varsin epäsäännöllisiä. Tällöin tahdosta riippumaton hermostomme on aktiivinen, ja unen aikana tapahtuu muun muassa nopeita lihasnykäyksiä.
Tahdonalaiset lihaksemme eivät REM-unen aikana toimi vaan ovat täysin ”halvaantuneet”. Aivotoiminta on yhtä aktiivista kuin päivällä, ja REM-unen aikana näemmekin kaikkein villeimmät ja tarinallisimmat unemme. Ne sisältävät usein elementtejä päiväaikaisista tapahtumista, mutta yhdistyneinä mitä kummallisimmilla tavoilla.
Tutkijat eivät ole täysin yhtä mieltä siitä, miksi näemme unia. Jollain lailla unien näkeminen kuitenkin pitää yllä psyykkistä terveyttämme. Psyykemme näyttää tarvitsevan tällaista vapaan assosiaation aikaa, jossa mielen sisällöt ”seikkailevat” tietoisen tajunnan kahlitsematta.
REM-uni voi siis olla myös yöllistä terapiaa, ja traumaattisten kokemusten jälkeen unet voivat usein olla toistuvia painajaisia. Ne saattavat jopa pitkittää trauman piinaa, minkä vuoksi terapiassa saatetaan neuvoa keinoja, joilla unille voi muokata toisenlaisen, vähemmän ahdistavan juonen.
Miten saa riittävästi REM-unta?
REM-univaiheita on pitkin yötä, yhteensä yöunen määrästä noin neljännes. Paras tapa varmistaa, että eri univaiheita tulee riittävästi ja tasapainoisesti, on nukkua oman unentarpeensa mukainen, riittävän pitkä yöuni. Silloin kaikkia univaiheita – myös REM-unta – tulee juuri se määrä, jonka elimistö tarvitsee.
Koska REM-univaiheet tulevat nimenomaan yöunen loppupuolella eli aamuyöstä, paras tapa kerryttää REM-unta on nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Jos siis ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan, saa todennäköisimmin mahdollisimman pitkiä REM-unijaksoja juuri ennen heräämistä. Tällöin myös usein muistaa näkemänsä unet kirkkaimmin.
