Alle puolivuotiaan lapsen uni on aluksi sirpaleista, mutta pikku hiljaa vauvan unessa alkaa erottua päivän ja yön rytmi.
Vauva nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, 16–8 tuntia. Vastasyntyneen uni voi osua mihin vuorokaudenaikaan tahansa, koska sisäinen kello ei vielä erota yötä ja päivää. Vauva myös syö tiheästi, joten unijaksot eivät yleensä ole kovin monen tunnin mittaisia. Vauva myös havahtuu hereille helposti. Näiden seikkojen vuoksi vauvan valveillaoloaika sijoittuu milloin mihinkin vuorokaudenaikaan.
Vauvan uni kuitenkin kehittyy koko ajan, ja jo kolmikuisella vauvalla alkaa yleensä hahmottua päivän ja yön rytmi. Vauva voi nukkua jo 8–9 tunnin yöunia, mutta jotkut heräilevät vielä useita kertoja yön aikana. Silti valvomiseenkin kuluu jo enemmän aikaa, sillä kolmikuinen vauva nukkuu yleensä 14–15 tuntia vuorokaudessa ja puolivuotias jo pari tuntia vähemmän.
Rutiinit auttavat unirytmin löytymisessä
On tärkeää muistaa, että vauvan unentarve on suuri, mutta rytmi yksilöllinen. Toiset löytävät vuorokausirytmin helpommin ja oppivat nukahtamaan itsekseen, toiset tarvitsevat enemmän apua. Joillakin rytmi alkaa löytyä jo kolmen kuukauden, toisilla vasta noin puolen vuoden ikäisenä.
Vanhemmat eivät voi muuttaa vauvan unirytmiä, mutta sitä voi hienovaraisesti ohjailla oikeaan suuntaan. Valo tahdistaa myös vauvan unta, joten valo päivällä ja pimeys yöllä auttavat rytmin syntymisessä.
Päivän ja yön ero tehdään hyvillä rutiineilla: päivällä on tarjolla puuhaa ja seuraa, kun taas yöllä hoidetaan vaipanvaihdot ja syöttämiset hämärässä. Iltaan on tärkeää luoda säännölliset rutiinit, joiden aikana pienokainen saa paljon läheisyyttä: kylpy, syöttämiset ja lorut tai laulut auttavat vauvaa rauhoittumaan yöunille.
On myös hyvä, että vauva oppisi nukahtamaan itsekseen, jolloin varsinaista nukuttamista ei tarvita. On tärkeää opetella tunnistamaan, milloin vauva on uninen ja valmis nukahtamaan – ei kuitenkaan yliväsynyt, koska silloin rauhoittuminen on vaikeaa. Pikkuihmiset ovat yksilöitä myös siinä, miten helposti he oppivat nukahtamaan. Jos hän ei pysty siihen itsekseen, vanhemman tehtävä on auttaa silittelemällä, hyräilemällä tai heijaamalla.
Kuulostele yöllä, nukahtaako vauva itsekseen
Yöheräilyt kuuluvat pienokaisen elämään, ja joillakin ne jatkuvat pidempään kuin toisilla. Kun vauva havahtuu yöllä hereille, ei kannata heti rynnätä hänen luokseen. Usein vauva jatkaa uniaan hetken kuluttua, sillä hänen unijaksonsa ovat lyhyitä ja niiden väliin kuuluu havahtumisia tiheästikin.
Jotkut vauvat vaativat myös yöllä apua nukahtamiseensa, ja selvästi itkuinen lapsi tarvitsee tietenkin ruokaa tai vaipan vaihtoa. Pikkuihmiset ovat erilaisia temperamentiltaan ja tarpeiltaan: kun vanhempi oppii tuntemaan oman vauvansa, hän oppii myös vastaamaa pienokaisen tarpeisiin.
Lisää tietoa vauvan unirytmistä löytyy THL:n sivuilta
Vauvan uni muuttuu jatkuvasti, kun hän oppii vähitellen erottamaan yön ja päivän.
Missä vauva nukkuu?
Ei ole yhtä oikeaa ratkaisua sille, missä vauva nukkuu: omassa pinnasängyssä, äitiyspakkauksen laatikossa tai perhepedissä eli vanhempien sängyssä. Vauvan pinnasängystä voi poistaa toisen laidan ja sijoittaa sen vanhempien sängyn viereen; näin jokaisella on oma petinsä, mutta silti nukutaan lähekkäin.
Tärkeintä on, että vauva saa nukkua turvallisesti ja mukavasti. Vauvan on turvallisinta nukkua selällään. Vauva ansaitsee hygieenisen ja uuden patjan – vaikka sänky periytyisikin suvussa. Pulauttelujen ja pissavahinkojen vuoksi vauvan vuodevaatteiden puhtaudesta on syytä pitää hyvää huolta, ja helposti pestävä patjansuoja onkin uusien vanhempien tärkeä hankinta.
Vauvan unentarve on suuri: hän nukkuu suurimman osan vuorokaudesta.
Mannerheimin lastensuojeluliiton julkaisemassa unioppaassa on paljon tietoa eri-ikäisten lasten nukkumisesta
