Mistä tiedän, kuinka paljon tarvitsen unta? Unentarve on osaksi perimän määräämä yksilöllinen ominaisuus, ja useimmilla aikuisilla se on 6–9 tuntia.
Yhdelle riittää seitsemän tuntia yössä ja hän on aamulla virkeä. Toinen puolestaan tarvitsee yhdeksän tuntia joka yö, jotta tuntisi aamulla olevansa täydessä iskussa. Molempien unentarve on normaali.
Tarvittavan unen määrä vaihtelee iän mukaan. Vastasyntyneet nukkuvat 16–18 tuntia vuorokaudessa, ja alakoululainen 9–11 tuntia. Aikuisten normaali unentarve on 6–9 tuntia, mutta myös tätä lyhyt- ja pitkäunisempia ihmisiä löytyy. Keskimäärin suomalainen nainen nukkuu 7 tuntia 24 minuuttia ja mies 7 tuntia 18 minuuttia.
Terveellisimpänä unen määränä pidetään 7–8 tuntia, koska näin nukkuvilla ihmisillä tavataan vähiten sairauksia ja he myös elävät pisimpään.
Unentarve on osin geneettistä
Unentarpeesta jopa 30–40 prosenttia arvioidaan määräytyvän perimän mukaan. Pelkät geenit eivät kuitenkaan määrää nukkumistamme, vaan ympäristötekijät ja omat valinnat vaikuttavat enemmän kuin pelkkä perimä.
Et siis voi itse päättää, kuinka paljon unta tarvitset! Jos olet saanut pitkäunisen geenit, et todennäköisesti pärjää 6 tunnin yöunilla, tai et ainakaan ole sellaisen yön jälkeen parhaimmillasi. Ja jos nukut jatkuvasti liian vähän, hyvinvointisi kärsii.
Alle kuusi ja puoli tuntia unta tarvitsevia ihmisiä kutsutaan luonnostaan lyhytunisiksi, ja yli 9 tuntia tarvitsevia luonnostaan pitkäunisiksi.
Ajoittain unta tarvitsee enemmän
Elämässä on monia tilanteita, jolloin unta tarvitsee normaalia enemmän. Esimerkiksi kovan fyysisen rasituksen tiedetään lisäävän unen tarvetta. Myös infektio, esimerkiksi viruksen aiheuttama flunssa, lisää yleensä hetkellisesti tarvetta nukkua enemmän. Yksi tärkeä keino hoitaa virustautia onkin levätä tavallista enemmän.
Monet pitkäaikaiset sairaudet vaikuttavat unentarpeeseen. Jatkuva väsymys voi olla oire sairaudesta, joten sen syy kannatta tutkituttaa. Jos unentarve on jatkuvasti yli 9 tuntia, voidaan puhua liikaunisuudesta. Ilmiö liittyy yleensä elämäntilanteeseen, mutta myös sairauksien mahdollisuus on otettava huomioon.
