Nukahtamisen hetkeä ei pysty tietoisesti havaitsemaan. Yhtäkkiä valve vain muuttuu uneksi. Mutta mitä silloin itse asiassa tapahtuu? Kuinka ihminen nukahtaa? Jotta ymmärtäisi nukahtamisen mekanismia, pitää kääntää katse aivoihin. Nukahtamisen mysteeri on kiehtova tapahtuma.
Ihmisen – ja muidenkin elävien olentojen – uni-valverytmiä säätelee sisäinen kello. Se puolestaan tahdistuu valon ja pimeän vuorottelusta eli vuorokausivaihtelusta.
Valve ja uni vaihtelevat jokaisen vuorokauden aikana. Valveillaolo ja kaikki siihen kuuluva aktiivisuus kuluttavat energiaa ja aiheuttavat rasitusta, josta levon aikana palaudutaan. Kun olemme hereillä, aivojen aktiivisuustaso on korkea: aistit välittävät paljon tietoa ja hermosolut vastaanottavat ärsykkeitä.
Valveilla ollessamme aivoissa ovat vallalla tietyt välittäjäaineet, jotka pitävät yllä valveelle tyypillisiä prosesseja. Pitkän linjan unitutkija Tarja Stenberg on kutsunut näitä välittäjäaineita leikillisesti ”valveposteljooneiksi”: ne pitävät huolta siitä, että hermosolut pysyvät aktiivisina.
Kuinka on siis mahdollista nukahtaa? Nukahtaminen voi tapahtua vasta, kun valveposteljoonien määrä aivoissa vähenee. Sen sijaan aivoihin alkaa kertyä ”uniposteljooneja” eli unta edistäviä välittäjäaineita. Ne puolestaan estävät hermosoluja vastaanottamasta viestejä ja huolehtivat niistä aivotoiminnoista, jotka unen aikana ovat tärkeitä.
Milloin sitten nukahdamme? Nukahtamista on kuvattu osuvasti keinulaudaksi: sen toisessa päässä painavat valveen, toisessa unen ylläpitäjät. Kun valveposteljoonien määrä vähenee ja uniposteljoonien vastaavasti lisääntyy, jossain kohtaa keinulauta heilahtaa valveesta unen puolelle.
Emme itse kykene havaitsemaan tätä. Saatamme tunnistaa horroksen, joka valtaa mielen juuri ennen nukahtamista, mutta itse uneen vaipuminen tapahtuu tietoisuudelta piilossa.
Kuinka ihminen nukahtaa?
Nukahtamiseen tarvitaan unipainetta
Valvoessa elimistöön kertyy unipainetta. Sitä on joskus havainnollistettu käsitteellä ”unimyrkky”: jo yli sata vuotta on tiedetty, että valveen aikana elimistöön kertyy jotakin ainetta, joka auttaa nukahtamaan. Viime vuosikymmenien aikana tuo ”unimyrkky” on tunnistettu adenosiini-nimiseksi välittäjäaineeksi.
Jotta nukahtaminen olisi mahdollista, elimistöön pitää olla kertynyt riittävästi adenosiinia. Miten adenosiinia voi hankkia? Kuinka voi nukahtaa? Yksinkertaisesti valvomalla riittävän kauan.
Mitä kauemmin valvoo, sitä enemmän adenosiinia kertyy, ja sitä varmemmin nukahtaa – jopa vasten tahtoaan. Tämä on syy siihen, että voimme tarpeeksi väsyneinä nukahtaa vaikka seisoallemme tai – mikä pahinta – esimerkiksi auton rattiin. Kun valvomista on kertynyt riittävästi, ihmisen on pakko saada nukkua.
Yleensä tätä nukkumisen tarvetta kuvataan sanalla unipaine. Sitä tarvitaan, jotta voisimme nukahtaa. Se on kuin tiimalasi: kun kaikki hiekka on valunut tiimalasin alaosaan, pitää saada mennä nukkumaan.
Nukahtaminen on kuin keinulauta: yhtäkkiä on unessa, vaikka juuri äsken oli valveilla.
Noin 24 tunnin vuorokausirytmi
Pelkkä unipaine eli väsymys ei kuitenkaan vielä riitä nukahtamiseen. Olet joskus ehkä kokenut sen, miltä tuntuu olla väsynyt niin sanotusti väärään vuorokaudenaikaan.
Ihmisen vireystila noudattaa sirkadiaanista eli noin 24 tunnin vuorokausirytmiä. Meille on ihmislajin kehityksessä ollut edullista nukkua pimeällä ja valvoa valoisalla, koska tarvitsemme valoa ruuan etsimiseen ja muihin elintärkeisiin toimintoihin. Ihmisen sisäinen kello on vankasti sidoksissa tähän rytmiin. Esimerkiksi pimeähormonin eli melatoniinin tuotanto alkaa silloin, kun tulee hämärää ja päättyy hyvissä ajoin aamuyöllä ennen kuin nousemme ylös.
Lue lisää erilaisista vuorokausirytmeistä.
Kuinka voisi nukahtaa varmimmin? Nukahtamiselle parhaat edellytykset on silloin, kun oma vuorokausirytmi aiheuttaa uneliaisuuden tunteen. Se on useimmilla ihmisillä kello 22–24 välillä. Kannattaa kuunnella omaa oloaan ja mennä sänkyyn silloin, kun tuntee olevansa unelias. Jos päästää tuon hetken karkuun, seuraava hyvä tilaisuus nukahtamiselle tulee usein noin 60–90 minuutin kuluttua.
Aina sisäinen kello ei käy tasan 24 tunnin rytmissä, vaan oma vuorokaudenkierto voi olla tätä lyhyempi tai pidempi. Erityisesti tunnetaan ”jätättäviä” sisäisiä kelloja, jotka ovat yleisempiä iltavirkuilla: oma kello käy ilta illalta vähän jäljessä, jolloin nukkumaanmeno tahtoo siirtyä aina vain myöhäisemmäksi. Tästä voi seurata vuorokausirytmiin liittyviä unihäiriöitä, sillä maailma ympärillämme esimerkiksi työaikoineen elää kuitenkin tasaisessa 24 tunnin rytmissä.
Parhaat unet takaa mahdollisimman tasainen vuorokausirytmi, jota tukee myös valvomalla syntynyt unipaine. Jos herää ja menee nukkumaan suunnilleen samaan aikaan joka päivä, on parhaat mahdollisuudet hyvään uneen. Elimistömme pitää tasaisuudesta!
