Sen huomaa varsinkin keväällä, että valon lisääntyminen piristää. Valo vaikuttaa kaikkiin elimistön toimintoihin. Siksi sillä on väliä, milloin sitä saa ja millaisessa valossa oleskelee.
Ihminen on päiväeläin. Meille on luontaista olla toimeliaita valoisaan aikaan ja nukkua, kun on pimeää. Valon ja pimeyden vaihtelu tahdistaa sisäisen kellomme vuorokauden mittaiseen sykliin.
”Valolla on ihmisen toimintoihin välitön vaikutus: kun valoa on enemmän, olemme virkeämpiä, sosiaalisempia ja tarmokkaampia”, THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen sanoo.
Pimeän talven jälkeen tämän voi huomata omassa olossaan. Olo tuntuu virkeämmältä, kun kevään valo lisääntyy.
Hyvä rytmi pitää vauhdissa
Valo vaikuttaa kuitenkin elimistön toimintaan koko ajan ilman että huomaamme sitä. Joka ikinen vuorokausi sisäinen kellomme tahdistuu yön ja päivän vaihtelusta. Ja tämä tahtipuikkoa heiluttava keskuskello vaikuttaa elimistön toiminnassa oikeastaan kaikkeen.
Vuorokausirytmi näkyy selvimmin unen ja valveen vaihtelussa. Meillä on oma nukkumisrytmimme, ja mitä vakaampi ja säännöllisempi se on, sitä paremmin elimistömme toimii.
”Sisäinen kello tahdistaa kaikkia elintoimintojamme. Kun rytmi pysyy tasaisena, siitä on hyötyä niin sydämelle, verisuonille kuin ruoansulatukselle. Toisaalta jos rytmi häiriintyy, siitä on monenlaista haittaa niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä”, Timo Partonen sanoo.
Kun sisäinen kello käy aikataulussa, yöuni on virkistävää ja palauttavaa. Yön aikana verenpaine laskee, energiavarastot täydentyvät ja immuunipuolustus vahvistuu. Sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta toimii kuten pitää. Riittävästi nukuttuamme jaksamme olla sosiaalisia ja aktiivisia, jolloin elämänlaatu on parempaa.
Jos sisäinen kello häiriintyy, unirytmi kärsii. Siitä puolestaan seuraa harmeja kaikkialle elimistöön. Seurauksena voi pitkällä aikavälillä olla häiriöitä verenkiertoelimistössä sekä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa. Mielialaan tulee notkahduksia, väsymys haittaa aktiivisuutta, ja uni voi olla sen seurauksena entistä heikompaa.
Kello pysyy aikataulussa
Valon vaihtelu vuorokauden syklissä on sisäisen kellon tärkein tahdistaja.
”Tieto valon vaihtelusta kulkeutuu aivoihin silmien näköhermojen kautta. Aivot rekisteröivät tiedon valon määrästä, kun tieto kulkee hypotalamukseen, talamukseen ja aivokuorelle. Nämä aivojen eri osat säätelevät elimistön eri toimintoja”, Timo Partonen sanoo.
Ihmisen luonnollinen aika herätä on aamulla valon lisääntyessä. Elimistömme toiminta on optimaalista silloin, kun saamme aamulla ja aamupäivällä riittävästi valoa, sillä silloin sisäinen kellomme pystyy parhaiten oikeassa tahdissa.
Jos saamme valoa enemmän ilta- kuin aamupäivällä, elimistön sisäinen kello alkaa jätättää. Näin käy muutenkin muutaman minuutin vuorokaudessa, mutta sopimattomaan aikaan saatu valoaltistus lisää tätä vaikutusta.
Sisällä valo on latteaa
Jos tekee koko päivän töitä sisällä eikä altistu luonnonvalolle, sisäinen kello voi saada liian vähän valoärsykkeitä. Luonnonvalossa on luonnollista vaihtelua – se on aamulla sinisempää ja illalla lämpimämpää – mutta keinovalo on aina samanlaista.
”Luonnonvalon puute voi olla ongelma etenkin pimeään vuodenaikaan, kun istumme sisällä nekin vähäiset tunnit, jolloin luonnonvaloa olisi saatavilla ennen puoltapäivää”, Timo Partonen muistuttaa.
Siksi päivänvalosta kannattaisi nauttia aina kun se vain on mahdollista, tehdä vaikka pieni kävely aamulla tai aamupäivällä.
Pimeään vuodenaikaan on hyötyä myös sarastus- ja kirkasvalolampuista, joita kannattaa käyttää sisäisen kellon tahdistamisen apuna nimenomaan aamulla: sarastusvaloa ennen heräämistä ja kirkasvaloa heti heräämisen jälkeen.
Timo Partonen vierailee Jaksa paremmin -ohjelmassa. Voit katsoa ohjelmaa Ruutu.fi:stä.
