Sami Hyypiä, 47, toivoo että vuorokaudessa olisi enemmän tunteja. ”Aika ei meinaa riittää kaikkeen tekemiseen, sillä palautuminen vie enemmän aikaa kuin ennen”, hän sanoo. Uuden sängyn hankinta tuli ajankohtaiseksi juuri palautumisen tarpeista.
Alastaron moottorirata eli viralliselta nimeltään Alastaro Circuit on noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Porvoossa. Sinne Sami Hyypiä, 47, on matkalla varhain aamulla, sillä moottoriurheilu vie miestä yhä useammin. Sekä rata-autoa että moottoripyörää asfalttiradalla ajava Hyypiä saa nyt aktiiviuran loputtua toteuttaa omia haaveitaan: ”Tykkään näistä vähän vauhdikkaammista lajeista”, Hyypiä sanoo.
Jos näköpiirissä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, Hyypiä painottaa kuitenkin vauhtia: ”Turvallisuus on tietenkin ensiarvoisen tärkeää, ja siksi varusteiden on oltava viimeisen päälle. Eikä haittaa, jos ne myös näyttävät hyviltä”, Hyypiä myöntää hiukan itseironiaa äänessään.
Motocross on ollut hänen intohimonsa jo kymmenen viime vuotta. Siinä on mukana vähän lapsuuden unelmankin toteuttamista.
– Katselin lapsena vierestä, kun naapurin poika ajoi motocrossia. Nyt pääsen tekemään sitä itse, ja parasta on, että ajaessa keskittyy vain siihen eikä ajattele mitään muuta. Jo valmennusuran aikaan käytin sitä hermolevon välineenä, jolla ajatukset sai töistä pois, Sami Hyypiä sanoo.
Urheilu kuuluu edelleen jokaiseen päivää
Kun Hyypiä päätti pelaajauransa vuonna 2011, hän siirtyi valmentajaksi. Saksassa, Englannissa ja Sveitsissä valmentanut Hyypiä palasi Suomeen vuonna 2016.
– Kaksi poikaamme ovat teini-ikäisiä, eivätkä he enää kauan ole kotona. Päätin keskittyä nyt antamaan aikaa heille. Jos olisin jatkanut valmentajanuraa, se olisi väistämättä merkinnyt jälleen kerran asumista ulkomailla, Sami Hyypiä sanoo.
Arkea värittävät urheiluharrastukset ja monenlaiset siihen liittyvät puuhat.
Sami harrastaa aktiivisesti juoksemista ja talvisin hiihtoa sekä muita talviliikuntalajeja kuten kelkkailua ja laskettelua. Lätkää hän pelaa tunnetun Zoom-joukkueen riveissä.
– Zoomissa on hyvä meininki. Pukukopissa läppä lentää niin, että tulee omat pelaaja-ajat mieleen, Hyypiä naurahtaa.
Uneen kannattaa panostaa
Kun nukkujalla on pituutta 195 senttiä, ei tavallinen sänky useinkaan riitä. Sadoissa hotellihuoneissa yöpynyt Hyypiä on usein joutunut miettimään, millaisella mutkalla mahtuisi nukkumaan.
”En osaa nukkua kippurassa. Nukun mieluiten selälläni, ja tarvitsen paljon tilaa”, Hyypiä sanoo.
Iän myötä unen laatu on alkanut mietityttää enemmän yksinkertaisesti siksi, että kroppa ei enää palaudu yhtä nopeasti kuin nuorena. Varmistaakseen palautumista hän käyttää lisäravinteita, muun muassa sinkkiä ja magnesiumia.
”Olen aika hyvä tunnistamaan kehon signaaleja, ja tiedän jo heti aamulla herätessäni, millaiset voimavarat on tälle päivälle tarjolla. Toki myös fysiologisia toimintoja mittaava Suunnon kello ja Oura-sormus antavat infoa palautumisen tasosta”, Hyypiä kertoo.
Uudelle sängylle tuli pituutta peräti 220 senttiä, ja moottoriominaisuuksista saatiin parannusta niin kuorsaamiseen kuin palautumisen ongelmiin.
”Sängyn pääpuolta kohottamalla ja oikean tyynyn valinnalla sain apua kuorsaamiseen. Ja jalkapuolta kohottamalla saan lihakset palautumaan paremmin urheilun rasituksista”, Hyypiä kertoo.
”Terveys on sellainen asia, että sen merkityksen tajuaa yleensä vasta silloin, kun se prakaa. Olen onnellinen, että olen terve. Kaikki muu on sen rinnalla vähäpätöisempää.”
